Over and out.

178 päivää Sveitsissä ovat nyt päätöksessään, muutamaa tuntia lukuunottamatta. Miten hieno kokemus tää on ollutkaan. On vaikea kuvailla ja käsitellä asiaa just nyt…

Nyt kun muut vaihtarit ovat olleet jo jonkin aikaa kotikonnuillaan, lähteminen on vähän iisimpää. Mutta onhan täällä tietty vieläkin kavereita ja se tekee lähtemisestä haikeaa. Tulen kaipaamaan myös vuoria tosi paljon. On kohtuu siistiä nähdä reilu paritonnisia huippuja heti kulman takaa joka ikinen päivä.

Laittelen vielä jokusen postauksen myöhemmin kuvien kera, mutta tämä jääköön lyhyeksi. Ei mulla riittäisi sanat muutenkaan.

178 days in Switzerland are now done save for a few hours. What a great experience it has been. It’s difficult to even imagine right now…

Now that most of the other exchange students are already long gone home, leaving is a little bit easier. But there are still friends around and it’s of course a bit sad to leave. I’ll miss the mountains too. Seeing 2km+ peaks just around the corner of the street every single day is pretty f-ing cool.

I’ll post a few more things here with photos, but I’ll end this post short. I’m out of words anyway.

Holidays!

(See the English part below)

Lomilla ollaan toista viikkoa. Vielä ois puoltoista viikkoa Sveitsiä jäljellä…aika jees. Täällä on ollut nyt varmaan pari viikkoa hellekelit. Kerran oon laittanut näinä päivinä farkut illalla jalkaan ja se oli virhe – tuli heti kuuma. Tein vähän tapojeni vastaisesti pientä suunnitelmaa loppuajaksi tänne. Ehkä se on kuitenkin ihan hyvä, kun ei sitten tule kovin pian varmaan vastaavaa tilaisuutta eteen, ja kuitenkin on vielä hommia tehtävänä. Tällä viikolla kävin mm. taas fillaroimassa lisää, käytiin road tripillä, sain sukset omalta osaltani vihdoinkin valmiiksi jne., ja tänään mennään jengillä Montreux Jazzeille vilkuilemaan menoa. Viime viikolla oli hyvät kemut. Tässä ja engl. version yhteydessä pari kuvaa:

Kämppis eli isäntä pistää tulta perään.

Fernando ottaa hörpyt olutta. Vuvuzelasta tietty.

Tarkoitus ois vielä käyttää lopuista päivistä iso osa pyöräilyyn, mutta nyt on pienimuotoinen injuri päällä ja pitää varmaan päivän pari lepäillä sen suhteen. Sain vasemman käden etusormeen melko syvän haavan viime viikolla, kun kiipesin yhden aidan yli frisbeetä hakemaan. Tuntui paranevan ihan hyvin, mutta noi fillaroinnit sun muut vissin ärsytti sitä sen verran että näyttää olevan tulehtunut…pitää katella miten se edistyy – ehkä tässä voi viel hypätä fillarin kyytiin.

Fabian juhlii Rochers-de-Nayen rinteillä.

Suuri osa vaihtarikavereista paineli jo kotiin tai sille tielle. Tuntuu vähän omituiselta. Ja kohta menen itse ns. perässä. Toisaalta odotan kyllä Suomeen pääsyä, mutta onhan tässä hienot 6kk kohta takana. Tässä foto Skåppis -jengistä (featuring Max) vikaa kertaa yhdessä Lausannessa:

Laitan pikapuoliin pari fotoa myös valmiista suksistani ja meikäläisestä poseeraamassa niiden kanssa…käytän ne vielä ensin suksihuollossa perjantaina.

——————————————-

Holidays for the second week! 1.5 weeks more of Switzerland, then it’s all done. It’s been scorching hot here for the past two weeks or so. I put on jeans ONCE during these days in the evening, and it was a mistake. Immediate sweating ensued. Contrary to my habits, I actually made some sort of a plan for my final days here. I guess it’s still a good idea, because I won’t probably have this kind of an opportunity for some time, and I still have some things I want to do. This week I went biking some more, went to a road trip with friends, got the skis FINALLY done on my part etc., and tonight we’ll go to Montreux Jazz with some friends to see what’s up. Last week we had a pretty cool party at our flat. Here and above a few photos from there:

The kitchen was packed. As was everywhere else too.

Professional vuvuzela player.

I intend to use many of the remaining days for biking, but I’m not sure if I can do it. I got a slight injury last week to my left index finger by climbing over a fence when I was fetching a frisbee. The cut was reasonably deep, but seemed to heal ok. This week’s biking and those probably upset it a little and now it seems inflamed. I have to see how it progresses and maybe have a day or two off the bike.

Me at Rochers-de-Naye. Lately I’ve worn more protective gear as it’s pretty rocky and all downhill…

We paid a visit to the Lavaux vineyards on our way back. (UNESCO world heritage location by the way)

Most of my exchange buddies left for home already…feels strange. And I’ll “follow” soon. I do look forward to getting to Finland, but it’s been a damn great 6 months here.

Also a photo from the last night together with the Scandinavian/Nordic group. Thanks guys.

I’ll soon post a photo or two of me with my finalized skis, but first I’ll take them to the ski service on Friday…

Football ‘n’ mountains ‘n’ stuff.

Morgesta pöytään! Morges to the table!

Pidinpä jälleen pienen tauon blogin päivityksestä. Ohessa vähän tarinaa ja paljon kuvia kuluneista viikoista. Ei tässä postauksessa nyt kauheasti vuorista puhuta, vaikka otsikossa niin mainitsenkin…

I’ll try to fit the English parts Italicized in between the post once again, instead of having an English section at the end. Try to pick them up Once again a little break in the blog updates. Well, here’s another set of images and stories of the past few weeks. Not so much about mountains even though I mention them in the title.

Aloitetaan nyt kuitenkin aiheeseen liittyvällä kuvalla. Tällaisissa maisemissa päästään pelaamaan fudista opiskelutovereiden kera:

Kuvassa vasemmalta/in the picture from the left: Gunhild, vieraileva tähti/guest star, Marc & Matteo. Click to enlarge!

Normaalisti vakioaika pelaamiseen on ollut tiistai-iltapäivisin, mutta multa kyllä jäi aika moni kerta väliin. Nyt kuluneen viikon torstaina käytiin vääntämässä oikein isolla porukalla ja olikin hyvät pelit. Varmaan 8 vs. 8 parhaimmillaan ja hyvä tempo. Pelattiin pari tuntia putkeen ja vieläkin tuntuu jaloissa…

I can’t stop amazing the views in which we get to play football with my fellow students. Normally we’ve played on Tuesday afternoons, although I have to admit I missed quite a few of those times. But on this past Thursday we went once again and this time a lot of people showed up. I guess it was like 8 vs. 8 at best or something like that. We played for 2 hours straight and I can still feel it in my legs…

Fabian making a turn.

Koulun vaihtarijärjestö järkkäsi toukokuun vikana päivänä aika huikean tapahtuman, kun ne varasi koko risteilybotskin vaihtareille ja ruoat kuuluivat hintaan. Ja se hinta olikin ihan naurettava – 20CHF kolmen ruokalajin lihafondueillallisesta (sis. viinit) Genevejärven risteilyllä… Sanoisinpa että ei paha! Ei ne kyllä normaalihinnoiltaankaan ihan mahdottomia ole, alk. jotain 45CHF, mutta ei kyllä taida viinit kuulua hintaan. Ja alla siis sieltä pari kuvaa.

The XChange organization at the UNIL organized a cool trip on 31st May. They had booked an entire cruise boat for exchange students and the price, a ridiculous 20CHF, included food and wine. A three-course fondue chinoise dinner with plenty of wine…I’d say not bad! The regular prices are reasonable too – starting from 45CHF I believe, but they certainly cannot include the wine. A few shots from the trip below.

Anna & Max

Protein

Ariane kameroiden ristitulessa/Ariane in the crossfire of cameras

Ja sitten ehkä tokavika suksien rakentamiseen liittyvä pätkä. Sain sukset siis vihdoin lyötyä läjään ja epoksien kera muottiin muhimaan. Epoksilla läträtessä ei kameraan ollut koskemista, joten tässä eka yks kuva suksista tyhjiöpumpun puristuksessa ja sitten itse laitteistosta – se siis näyttää ihan joltain normi painekattilalta, ja kuitenkin se tekee suksia. Siistiä.

And now perhaps the second to the last snippet relating to building my skis. I finally got all the different parts put together and in the press. When I was messing with the epoxy I certainly couldn’t take any photos, so these two pics are from after the actual process. In the first photo the skis are underneath an airtight plastic film and a soft layer below that to aid in spreading the pressure evenly. There are a couple of wrinkles but the soft layer in between should help with that. And in the second photo you can see the vacuum pump. Looks just like a normal pressure cooker, but it makes skis, which I find quite cool.

Siellä ne paistuu. Tyhjiömuovi (wtf?) meni vähän rypyille, mutta sen ei pitäis haitata, koska siinä on välissä vielä yksi pehmustava kerros joka auttaa jakamaan paineen tasaisesti.

Ja tää laite sitten pitää sukset tiukasti puristuksessa tarvittavan ajan.

Vielä pitää kertaalleen mennä pajalle leikkelemään suksista ylimääräiset pois. Aika pitkäänhän tässä on mennyt, mutta osan voi laittaa sen piikkiin että kausi oli jo joka tapauksessa ohi kun nää alkoi kunnolla edetä, ja toisaalta osan sen piikkiin ettei oo aina menneet aikataulut yksiin opastaja-Jeromen kanssa. Vaan eipä haittaa niin kauan kunhan mulla on täältä lähtiessä sukset valmiina.

I have to go to the atelier once more to finalize the skis, i.e. cut off the excess material and do some finishing. It’s taken quite a while, but I can attribute some of that to the fact that the season was pretty much already over once I started to really make progress with these, and some to the fact that we haven’t always had matching schedules with my supervisor Jerome. But that’s fine, as long as I have a complete pair of skis once I leave here

Kun luennot oli ohi, pidettiin taas yks BBQ noiden management-oppilaiden kera. Liikenteessä oli tosi paljon jengiä. Ehkä vois kuitenkin sanoa että nyt oli vähän rauhallisempi ote kuin edellisellä kerralla. Siistiä kuitenkin

Once the lectures were done, we had another BBQ with the management students. A lot of people were out that evening, including people from EPFL and EHL (Ecole Hoteliere de Lausanne). But perhaps the evening was a bit calmer than the previous one. Cool and fun nonetheless!

FX & Valentin

Priska väläytti jonglöörin taitoja. Priska showing off her juggling skills.

Olut oli kuvioissa mukana/beer was involved in the BBQ.

Käväisin myös Barcelonassa tovi sitten. Aikaisemmin piti mennä käymään koulufrendin Timon luona Madridissa, mutta se meni puihin erinäisistä syistä. Timo oli nyt sitten menossa kesäkuun alkupuolella muutamaksi päiväksi ja päätin liittyä seuraan, kun Easyjet tarjosi suht edukkaat lennot. Hauska reissu! Ja pääsinpä vihdoin käymään Tibidabo-vuorella, joka oli kahdella edelliskerralla jäänyt näkemättä. Ja tässä pari iPhone -turistikuvaa sieltä (otin myös muutaman kuvan filmikameralla, mutta ne saan kehityksestä vasta sitten joskus). Otettu siis Hipstamatic-ohjelmalla, joka imitoi jotain vanhoja kameroita ja -filmejä.

I also made a brief visit to Barcelona a while ago. I had thought of going to Madrid to visit my friend Timo from the Helsinki School of Economics, but that didn’t work out for various reasons. Timo then told me that he’s going to Barca for a few days, and I decided to join once I found some cheapish flights from Easyjet. It was a great trip! And finally I got to visit Mount Tibidabo which I had missed the two previous times around. Here’s a few iPhone Hipstamatic tourist pics. I also took a couple of shots with my film camera, but I’ll get them developed sometime in the future.

Tietoisku suojatiellä. Tais olla niin, että 1/3 liikennekuolemista Barcelonassa tapahtuu jalankulkijoille. Dramatic information on a crosswalk. I think it said that 1/3 of traffic deaths in Barcelona occur for pedestrians.

Japanese tourists in Parc Güell.

TV-torni Tibidabolla. TV tower.

Panoraama Tibidabolta. Sinne mennessä oli sateinen keli ja mietin että näinköhän kannatti lähteä. Sää sitten kirkastui jonkun tunnin kuluttua ja olihan se sen väärti.

A panorama from the Tibidabo mountain. It was raining when I made my way there and I thought whether it was a good idea to go. But it was, as the weather cleared up in about an hour or so. Klikkaamalla vähän isompi versio/click to enlarge!

Jalkapallo on erikoinen laji. Nyt kun on ne MM-kisat menossa, niin kaikenlaista jännää tapahtuu niihin liittyen. Sveitsi yllätti Espanjan avausottelussaan ja koko kaupunki meni sekaisin. Tuntui kuin oisivat voittaneet koko kisat! Ainakin melkein. Mielenkiinnolla odotan minkälainen hulina tulee KUN Sveitsi menee jatkoon. Tässä vähän tunnelmapaloja keskiviikolta.

Football is a curious sport. Now that the World Cup is running, all kinds of interesting things are going on related to them. Switzerland upset Spain in their opening match and the whole city went nuts. Felt almost as if they’d won the whole cup! Almost. I’m looking forward to the action around town WHEN Switzerland qualifies for the knockout stage. Here’s a few pics to catch the feeling. Maybe later on my Facebook you’ll find a bigger set of these.

Fanijoukkoa johdattanut jannu veti ihan hyviä huudatuksia. Liekö ollut joku LHC:n faniliideri (siis paikallisen jääkiekkojoukkueen). The guy who was inofficially leading the fans did a good job. I wonder if he was one of the fans of the Lausanne Hockey Club. ENSEEEEEMBLE!

Reto ja Patrick oli tietty aika täpinöissä. Patrick sanoi heti matsin jälkeen että oli sydänkohtaus lähellä. Reto and Patrick were of course quite satisfied. Patrick told me right after the match that he nearly had a heart attack.

Lisää faneja. More fans.

Niitä on täälläkin, Vuvuzeloja nimittäin. Hauskinta oli, että äijä sai tosta jopa jonkinlaisen äänen ulos. They have them here too, Vuvuzelas I mean. The funniest part is that the dude actually got a sound out of that.

Punaista. Red.

Facebookista löytyy varmaan jossain vaiheessa isompi satsi näitä fanikuvia. Meno oli aika jees!

Ja sitten vielä eilisen ekskursion saldoa. Ei ollut oikein mitään tekemistä (eikä tosiaankaan napannut katsoa telkkarista mitään häähumua), joten lähdin etuovesta ulos. Niin, hyvä etten ikkunasta, sanois vääräleuka. Mutta oven sulkiessani mulla ei ollut hajuakaan mihin lopulta päädyn. Ei se niin harvinaista ole lauantaisin, mutta tällä erää olin ihan selväjärkisenä liikkeellä. Kävin sitten ensin syömässä ja päätin suunnata rautatieasemalle ja hypätä johonkin junaan. Menin sitten Sioniin, joka on Rhône-joen laaksossa Valaisin kantonissa vähän matkaa Martignystä eteenpäin. Käveleksin kaupungin ympäri kameran kanssa jonkun kolme tuntia. Hauska mielijohdereissu – sikäläinen vanha kaupunki näyttää aika siistiltä. Ja on siellä sitten jotain linnoja sun muitakin missä voi käydä jos huvittaa. Ihan visiitin arvoinen paikka. Klikkaamalla isommat kuvat!

And then a set of pics from my trip yesterday. I had really nothing to do (and definitely was not interested in watching some wedding ceremony on TV), so I went out the front door. ‘Haha, nice that you didn’t go out the window’ would someone say. But as I closed the door, I had no idea where I would end up. It’s not so rare on Saturdays, but this time I was totally on the clear in every sense. I first had a bite to eat and then headed to the railway station to catch a train. Just any train, basically. I went to Sion, which is a smallish town in the Rhône valley and a little bit further from Martigny. I walked around the town with my camera in about 3 hours. It was a fun ex tempore -trip. The local olde towne looks nice. There are also some castles and stuff to see. Definitely worth a visit if driving by, for example. Click to enlarge the photos!

Vanhaa kaupunkia. Old town.

Castle.

Väittäisin että tää oli joku MIG. I’d say this was a MIG.

Tuolit. Chairs.

Sellasia tällä erää. Seuraavaksi pitäis päivittää vielä noi pari edellistä postausta englanniks. Seuraavan postauksen voisin tehdä kyllä vähän lyhyemmällä aikavälillä kuin vajaan kuukauden päästä. Johan sitä alkaa päivät vähitellen käydä vähiin… Kaks tenttiä on vielä jäljellä ja sitten chillailua reilut pari viikkoa. Sitten palaan Suomeen ja otan kulttuurishokin vastaan kuin mies ikään.

So that’s it for this time. Next I should update the two previous posts to English as well. I’ll try to write the next post sooner than after 3 weeks. The days are running low already. I have two exams left and then about two weeks of chilling out here. Then I’ll head back to Finland and face the culture shock like a man.

Lehmiä, haukkoja, poikkeustila, kevätreissu, vuoripyöräilyä

Jälleen pidempi tauko postauksissa. No, nyt tulee taas sitten pidemmän aikavälin tilannepäivitys kun kerta käsketään!

Tässä on tullut nähtyä jos jonkinlaista taas. Lausanne oli tossa yks päivä poikkeustilan alaisena:

Santarmi.

Juippi ihmettelee menoa.

Joku jamppa otettiin jopa kiinni.

Ilmeisesti syynä oli mielenosoitus vankilalaitosta kohtaan. Sinänsä ainakin kuulopuheiden mukaan aiheesta, mielestäni. Ilmeisesti jossain päin Sveitsiä oli nimittäin eräs pitkäaikaisvanki kuollut sytytettyään punkkansa palamaan ja vanginvartijat olivat järjestäneet apua vasta parin tunnin kuluttua, aikansa naureskeltuaan, ja apu tuli liian myöhään. Lausannessa oli mielenosoittajia vain n. 15 ja poliiseja sitten vähintään kymmenkertaisesti vesitykein ja mellakkavarustein. Jotain pienimuotoista kähinää siellä olikin, mutta ei mitään vakavaa.

Niin, pari viikkoa sitten oli myös Herbaliserin livebändikeikka Balelec -festareilla (tai Balalaikka-festareilla kuten Anna sanois). Aika jees, ei voi valittaa muuten kuin että ilmeisesti niillä ei ollut kitaristia ollenkaan lavalla..? Oiskohan pitänyt itse mennä skulaamaan…no hyvin ne veti. Harmi Funky Elephantille, että tuhkapilvi pilasi noiden Tavastian-keikan.

Samana viikonloppuna kävin sitten moikkaamassa toisen isobroidin vaimon isää Sveitsin saksankielisellä alueella. Myös broidi vaimoineen oli paikalla ja niitä oli hauska nähdä pitkästä aikaa. Lisäksi siellä oli lehmiä ja haukkoja kovin taajaan. Hauska viikonloppureissu – tällä kertaa ei oikein ollut enempään aikaa. (ks. kuvat)

Näkötornista Melchnaun tuntumasta. (Oli pilvinen keli, joten varsinaiset maisemakuvat ei ollu kovin säväyttäviä) Huom. paperilennokit katolla.

Voikukka ja lehmiä, onko tässä nyt sitten mitään järkeä…ei välttämättä, mutta näyttää kivalta, se riittää. Vähän sävyjen käsittelyä Lightroomissa.

Toissa viikonloppuna taasen toteutui yli vuoden verran odotettu poikien kevätreissu 2010! Ville, Jakke, Jesse, Mika ja Niko saapuivat poikkeuksellisen kylmään ja harmaaseen Lausanneen torstaina ja vietettiin siinä sitten laatuaikaa kavereiden kesken. Ei siitä sen enempää kuin että hauskaa oli… (ks. kuvat)

Pojat temppuilee liukuportaissa heti kun kamera otetaan esille.

Avaruuskypärä mallia 2010, sekä kuvaaja ikuistamassa sitä ‘softboxin’ kera.

Täähän näyttää kuin Niko soittais kitaraa. Mutta tässäpä onkin ollut kuvaajavelho Jesse asialla – 10sek valotusaika, salama kädessä ja sillä luonut ‘tuplavalotuksen’. Minä olen siis taustalla kitaran kera ja Niko on saatu tohon sopivasti kohdalleen. Ihan nerokas mies on tuo Jesse valokuvaajana, ja muutenkin.

Nyt olen vihdoin toteuttelemassa vähitellen niitä juttuja, joista mainitsin puolivälin raportissani, eli fillarointia ja matkustelua. Eilen kävin ajamassa Jura-vuoristossa 40km pätkän sellaista Sveitsin pyöräilyverkoston maastofillarireittiä ja paraikaa (huom. kirjoitettu 22.5.) istun junassa matkalla jonnekin. Tällä kertaa se ‘jonnekin’ on Freiburg im Breisgau Saksassa, johon suuntaan katsomaan illan Mestarien liigan finaalipeliä. Mietin pitkään myös Müncheniä, jossa fanimeininki on takuulla aikamoista, mutta juna ois ollut melkein 7 tuntia ja se ei just nyt napannut paljoa…

Niin, pyöräilypäivästä vois sanoa sen verran, että ylämäet menivät taas kerran yllättävän iisisti. Alussa olin kyllä aika rikki, kun lähdin Le Brassus’sta n. 1000m korkeudelta kinnaamaan ylöspäin. Kunhan hengitys sitten alkoi tasaantua, homma kulki ihan hyvin. Alussa oli ihan maastoajoa, sitten melko pitkälti päällystettyä tai öljysoraista tietä, vähän hiekkatietä ja sellasta siistiä alppiniittyä. Sitten taas vähän päällystettyä tietä ylös Col du Marchairuziin, n. 1500m korkeudelle. Sieltä lähdin pudottelemaan Nyonin suuntaan ja ajattelin matkan olevan 95% alamäkeä ja korkeintaan jotain tasamaapätkiä sen lisäksi. Alussa olikin tosi muikea polkualamäki, ehkä 200m vertikaalia. Yks parhaita maastoajopätkiä pitkään aikaan…sitten oli vähän tasamaata, vähän ylämäkeä ja taas alaspäin.

Reitti oli merkitty takana näkyvin kyltein.

Pari potentiaalista harhaanajon kohtaa oli…mutta logiikalla niistäkin selvisi.

Traktorin jälkien perässä pyöri jotain petolintuja, liekö odottivat herkkupaloja sieltä. Oisko noikin nyt sitten haukkoja. Tää oli ihan fillarilenkin lopulla, kuten näkyy korkeuserosta taustalla näkyvään järveen.

Yhteensä tuolla Nyonin suunnalla tuli vielä ilmeisesti n. 200-300m ylämäkeä ja se kyllä tuntui jaloissa pitkien alamäkilojottelujen jälkeen. Yhteensä vietin tuolla 40km pätkällä aika tarkkaan 3h45min ja tuohon sisältyi n. 30min taukoja. Nyonissa ajattelin syödä hyvin ansaitun lounaan/päivällisen, mutta ei niillä ollut siellä s**tana ruokaa, joten poistuin kotikaupunkiini. Miksi pitää olla ravintolan pihalla kyltti jossa kerrotaan päivän annokset, mutta ei sitä, että ruokaa tarjoillaan vasta illalla? Ja MIKSI kebab-ravintolassa EI OLE KEBABIA? Kysyn vaan. No, Lausannessa sain sitten ruokaa.

Lisäys alkuosaan:

Kirjoitin blogipostauksen alkuosan siis junan kyydissä matkalla Freiburgiin. Ihan ok kaupunki. Aluksi meinasin teilata sen suunnilleen Saksan Lahdeksi, mutta oli se sitten lopulta ihan mielenkiintoinen. Bayern hävisi finaalissa Interille, mikä ei ollut lainkaan hyvä juttu. Sain siitä sitten kimmokkeen mennä vielä sporttibaarista toisaalle jatkamaan iltaa ja hotelliin päädyin sitten pikkutunneilla. Ohessa kuvaraporttia mestoilta.

Divari. Ja setä divarissa.

Lauantain alkuilta oli sellanen, että piti jopa kukkamakro napata.

Ei pidä sinun julisteita kiinnittämän.

Sunnuntaina otin hyvin iisisti; ensin hotellin aamupala ja siitä vähän tutkailemaan. Kävin jossain linnakukkulalla (en tosin ihan niin ylhäällä kuin mahdollista), söin hyvän lounaan ja vedin pari hefeweissea kukkulalla olevassa biergartenissa ja sitten pyörin kaupungilla muuten vaan. Lähdin illalla suuntaamaan takas kotikonnuille Sveitsin puolelle. Siinä olikin sitten säätämistä. Otin alkuun vaan lipun Baseliin, jossa totesin että missasin just vikan mahdollisen yhteyden Lausanneen (Oltenin kautta). Peliratkaisuna otin Baselista junan Zürichiin – siellä vietin muutaman tunnin keskellä yötä ja aamulla klo 5.21 lähdin sieltä sitten junalla Lausanneen. Olipa järkee, mutta eipä tarvinnut kökkiä koko yötä Baselissakaan…no, mielenkiintoinen reissu kaiken kaikkiaan ja hyvä että tuli tehtyä. Alla vielä läjä kuvia reissusta. Sunnuntaina alkuillasta valo oli oikeastaan ihan täydellinen…

Ruusu.

Oldskool-lentskari.

Erityisesti nää muutamat seuraavat kuvat Freiburgista lämmittää mieltä ja sydäntä kovasti. Tohon aikaan ois tosiaan voinut ottaa melkein mistä tahansa kuvan ja se ois näyttänyt täydelliseltä. Valitsin tähän kuitenkin nyt nämä. Vielä ei oo isot versiot saatavilla, mutta ehkä piakkoin.

Hän kirjoitti intensiivisesti jotain. Ehkä runoa.

Skeittarijäbät söivät pizzaa sillan alla.

Ukkeli myi kaljaa tarakalta. Asiallista.

Ötiäisiä ilmassa. Jotain tällaista olen toivonut jo kauan tulevan vastaan, kun on kamera mukana.

BMX-kuski. Kuva näyttää varmaan melko käsitellyltä, mutta on todellisuudessa melkein suoraan kamerasta. Kontrastia on lisätty, mutta sävy oli jotenkin jo valmiiksi melkein tuollainen – sopii sinänsä tähän ihan hyvin.

Koulu lähenee loppuaan. Pari viikkoa luentoja ja sitten se on ohi täällä. Tietty tentit vielä, ja melkein 2kk muutenkin jäljellä täällä asumista, mutta kyllähän toi koulun loppuminen vaikuttaa siihen miten paljon jengiä näkee. Siistiä on ollut…

Loppuun vielä kuva Ouchyssä olevasta tivolista. En ole käynyt tuolla, ja toi karuselli, joka on kuvassa (15sek valotusajalla), vaikuttaa sellaselta, että saattais vähän mahanpohjasta napata.

Lähestyvä kesä. Summer coming up.

Blogi jotenkin vähän hiljeni laskuhommien loputtua. Erikoista. Kyllä täällä silti koko ajan kai jotain tapahtuu. Ehkä niistä laskukuvista ja muista tuli sitten oltua erityisen paljon fiiliksissä ja nyt kolmen kuukauden jälkeen normaalit viikonloppu- ja arkimeiningit tuntuvat turhankin…no, normaaleilta. Tässä kuitenkin taas vähän viime aikojen kuulumisia Genevejärven rannalta.

The blog kind of got less active as soon as skiing was out. Weird. I guess there’s still stuff going on all the time. Perhaps I was especially stoked about all the skiing photos and such, and now after three months the normal weekend and weekly routines seem too…well, normal. Here’s a report from the shores Lac Lemán anyway.

Vappu oli ja meni – se oli täällä aika erilainen kuin Suomessa. Ennen vappua sattui olemaan sopivasti grillailua järven rannalla Management-porukan toimesta ja me pidettiin kuitenkin vappupiknik/brunssi (sisätiloissa huonon kelin takia) pohjoismaisella porukalla. Eli kyllä siinä fiilikseen pääsi!

The 1st of May came and went. It was quite different here than in Finland. Before the 1st of May we luckily had a BBQ on the shore with the management students, and on the very day we had a “Valborg” picnic/brunch with the Nordic group. So we got the feeling of the biggest student party of the year anyway!

BBQ

BBQ2

Vappupiknik/brunssi. Oli meillä muutakin kuin kaljaa. Kuten esim. kuohuviiniä. Valborg-picnic/brunch. We had other stuff than beer as well. Such as sparkling wine.

Viikon päästä tänne tulee liuta kavereita Suomesta, mikä on kyllä erittäin upea juttu. Jo reilu vuosi sitten kun mulle selvisi tänne tulo, sovittiin porukan kanssa että Kevätreissu 2010 tehdään sitten Lausanneen. Nyt siihen on siis enää viikko ja olo on kuin pikkulapsella jouluna. Oon myös koittanut miettiä sopivia aktiviteetteja, mutta jätetään ne nyt tässä vaiheessa kertomatta ja katsotaan myöhemmin mihin päädyttiin. Tekemistä täällä kyllä riittää, eli jos luette tätä niin tervetuloa, tylsää tuskin tulee…alla yksi kuva eräältä aikaisemmalta Kevätreissulta (Berliini 2007), veljeni Villen fotoja. Ja kuvan henkilöistä tulee 5kpl paikalle, plus meikäläinen toki.

In a week from now I’ll get a bunch of friends from Finland to visit me, which is just excellent. It was already over a year ago that I found out that I’m coming here for exchange, and immediately we made a deal that the Spring Trip 2010 will be in Lausanne. Now it’s just a week away and I feel like a kid on Christmas. I’ve also tried to figure out some activities, but I’ll leave them out for now and let’s see afterwards what we ended up doing. There’s lots of stuff to do here nonetheless, so if you’re reading this, welcome…you’ll probably not get bored here. Below is a photo from one of the earlier Spring Trips (Berlin 2007). Courtesy of the photo to my brother Ville. Five of the people in the photo will show up here, plus me of course.

Berliini 2007. Vakavaa puuhaa. It’s serious in Berlin.

Harrastuksista vielä sen verran, että vedin makoisan pyörälenkin viime viikolla. 3,5h ajoa ja yhteensä olin reissun päällä melkein 5 tuntia. Ajelin pitkälle ylös Chalet-a-Gobet -nimiseen paikkaan, jossa on ilmeisesti pidetty jopa jotkut maastopyöräilyn maailmancup-skabat vuonna 2000. Reitit oli merkattu pääosin hyvin, tosin parissa nopeammassa kohdassa tuli ajettua ohi risteyksestä. Iisiä baanaa, mutta metsissä näyttää menevän teknisempääkin pätkää. Pitää ajella sinne uusiksikin ja tutkia tarkemmin. Ja jännä homma, miten päättymättömältä oikeasti voi tommonen melko pieneltä vaikuttava 500m korkeuseron alamäki tuntua. Rullailin metsämaastosta koko matkan alas Ouchyn rantaan ja tuolle pätkälle tuli kartasta arvioituna mittaa n. 13km. Ei siis mitään kovin jyrkkää pätkää, mutta ihan pirun siistiä! Ouchystä tulin kyllä metrolla ylös, kun oli sen verran pitkä reissu jo alla.

On my hobbies so much that I made a sweet bike trip last week. 3.5 hours of riding and in total the trip took me about five hours. I rode all the way up to Chalet-a-Gobet, where they’ve apparently even had the cross-country biking world cup in 2000. The routes were marked mainly very visibly, but there were a few faster parts where I missed a turn. The trails were easy, but in the woods it looked like there’s more technical stuff too. I have to ride up there again and check it out in more detail. And it’s a funny thing how endless a 500m downhill can feel like for someone from a flat area. I rolled down from the woods to Ouchy all the way and that part was roughly 13km long. It wasn’t too steep as you can see, but so damn cool! From Ouchy I decided to take the metro up, as I had a long trip done already.

Chalet-a-Gobet.

Ja suksista sen verran, että nekin edistyvät, vaikkakin hitaasti. Viimeksi taivutin kantit oheisen näköisellä vekottimella + käsipelillä. Todellisuudessa käsityöllä oli tässä vaiheessa tosi iso osa ja tolla laitteella tehtiin vaan alkusäätö. Pari sessiota vielä ja sit pitäis olla prässätyt sivakat handussa.

And on my skis so much that they’re making progress, although slowly. Last session I bent the edges with the machine below + by hand. To tell you the truth, manual work was a huge part of this task and the machine only gave a rough start. A few sessions more and I should have pressed skis in my hand.

Kanttien taivutusta custom-made -laitteella.

Tuossa tänään tuli vaihtariporukan kesken puheeksi, että vähiin käy ennen kuin loppuu. Ruotsalainen kaverini Sara totesi tähän liittyen osuvasti että nyt tää vaihtarihomma pitää viedä Fintelligensin termein nextille levelille, ja niin kyllä pitää todella tehdä! Miten se sitten todellisuudessa tapahtuu, jännä nähdä. Ainakin pitää alkaa poistua Lausannesta viikonloppuisin sikäli kuin mahdollista. On tässä jo toki Zürichin-reissu tiedossa ja jotain muitakin ajatuksia mihin suuntaan menoni……………kuulemiin!

Today we spoke with the exchange students that we don’t have much time together anymore. My Swedish friend Sara put it well that now we have to take this exchange stuff to the next level, and that we really should do! How it will happen, we’ll see. At least we should try to get out of Lausanne on weekends according to possibilities. I do have a trip to Zürich coming up, and some other thoughts of travel destinations too…see you!

Metrolla matkustaminenkin on elämys Lausannessa. It’s an experience to even travel on the metro in Lausanne.

Sunday Slackline Chillout @ Lac

Sunnuntai oli mainio päivä. Nukuin törkymyöhään rapulan takia, mutta päätin herättyäni lähteä parantamaan sitä hyväksi todetuin keinoin: roskaruokaa ja yks bisse mukaan ja puistoon makoilemaan. Viestittelin skandinaavien kera ja ne oli olleet jo jonkin aikaa järven rannassa, joten suuntasin sinne itsekin. Pienen säädön jälkeen löysin pelipaikoille Parc Bourgetin liepeille, jossa tosin oli enää norskeista Gunhild paikalla. Pian porukkaan liittyivät koulufrendit Alessandro, Reto ja Sofia ja siinäpä sitten chillattiin kesäkelissä huhtikuussa. Ei paha!

Reto ilmoitti sitten yhtäkkiä, että hänelläpä on slackline mukana. En ollut itse kuullutkaan moisesta, tai sitten ne aivosolut jotka ton asian ois muistaneet, onkin tuhoutuneet. No, Reto kävi virittelemässä parin puun väliin slacklinen, joka on siis sellanen kuormaliinan tapainen jonka päällä voi sitten suorittaa nuorallakävelyä ja temppuilla jos tasapaino riittää. Oli ihan pirun siistiä hommaa, vaikka alussa siitä ei meinannut tulla yhtään mitään. Lopulta pystyin itse muutaman tunnin vääntämisen jälkeen kävelemään sen puiden välin kertaalleen – palkintona oli yksi sipsi! Se jos mikä motivoi.

Reto jeesasi Sofiaa alkuun. Reto helping Sophia in the start.

Reto itse oli aika ässä tuossa lajissa. Teki kaikenmaailman istumatemppuja ja polven varassa seisomisia jne. Reto himself was el hefe in slacklining. He did all kinds of sitting tricks, standing on one knee only etc.

No, joka tap. rapula taittui tuossa puuhassa ja kavereiden kesken sluibaillessa ihan kokonaan. Tollasia päiviä lisää, kiitos! Ei ollut jotenkin mitään ihmeempää suunnitelmaa, ja sitten tulikin odottamatta jotain tollasta tosi siistiä ja rentoa aktiviteettia. Tollasista asioista ne hyvät päivät sitten kaiketi muodostuu.

Meikä yrittää berberi pystyssä. Me trying with my arse up. Photo by Reto S.

Alla vielä pari lisäkuvaa sunnuntailta ja Flickrissä vielä lisää (linkki oikealla). Klikkaile isommaksi; erityisesti toi panoraama on aika siisti meikäläisen mielestä. Palataan!

Panorama toward Genève. It’s so beautiful here that I’m just stunned every single time.

Sunday was a great day. I slept waaaaay late due to a semi-hard hangover, but as I woke up I decided to get out and cure it with measures I’ve found effective: junk food, one beer and then out to a park to do nothing. I sent a few messages with the Scandinavians and found out that they were already by the lake, so I headed there as well. After a little while I found my way to near Parc Bourget. Only Gunhild was there however, the others had already gone home. But soon our friends from school, Alessandro, Reto and Sofia joined us and then we could properly chill in summer temperatures in April. Not bad!

Reto focusing.

Reto then suddenly said that he has a slackline with him. WTF is that, I thought, never heard. Or maybe I’ve heard about it but the brain cells to remember that part have already been destroyed. Well, Reto set up the slackline (which is a lot like a line you would use to tie down cargo in a trailer for example) between two trees. And then you can do walking and tricks on that line, if your balance is good enough. It was sooo much fun, even while in the beginning I felt totally helpless on the line. After a few hours I managed to walk one way between the trees, and got one potato chip as a reward! If that wasn’t motivating, nothing is.

Gunhild’s turn – she had some previous experience on the sport.

Anyway, my hangover was totally cured after that slacklining thing and a chillout with friends. More days like this, please! I had no specific plan for the day, and then unexpectedly this cool activity comes up. I guess that’s the recipe for good days.

Check out the photos (there are some more on my Flickr, see the link on the right) and click to enlarge. Especially I like the panoramic photo… Catch you later!

Halfway through eli välitilinpäätös.

No niin.

Nyt on melko tarkalleen kolme kuukautta Sveitsissä asumista takana ja about saman verran vielä edessä. Aika on kulunut nopeasti. Lienee sopiva hetki tehdä tiliä tähänastisesta ja silmäillä vähän tulevaa (lisäilen tähän randomilla kuvia kevään varrelta, joita en kai vielä ole aikaisemmin käyttänyt).

Näihin aikoihin ollaan muutenkin vedenjakajalla, koska laskettelukausi alkaa vetää ihan viimeisiään, ainakin suurimmassa osassa keskuksista. Niinpä vastedes mun blogipostauksetkin tulevat painottumaan johonkin muuhun kuin suksimiseen.

Jos nyt sitten kuitenkin lähdetään laskettelusta liikkeelle, kun se oli mun yksi tärkein syy kohdevalinnallekin…kolmen kuukauden aikana olen nyt saanut raavituksi kasaan 28 laskupäivää (huom. pyrin vielä 30:een). Joukkoon mahtuu huikeita puuteripäiviä ja elämän parhaita laskuja ja toisaalta muutama likipitäen turha sumupäivä. Joka tapauksessa olen varsin tyytyväinen talven saldoon. Uskon oppineeni laskijana todella paljon, sillä varmasti ainakaan edellisenä viitenä-kuutena talvena en ole saanut yhtä paljon mäkipäiviä kasaan, jos koskaan. Lisäksi kun ehdottomasti suurin osa laskuista tapahtui pehmeämmässä lumessa, olen saanut siitäkin arvokasta kokemusta, jota Suomessa on hankalampi saada. Puhumattakaan sitten laskujen pituuksista. Vaikkapa Verbierissä Attelasilta kylään laskeminen non-stop tai Engelbergissä Titlikseltä koko pätkä on sellaista, mitä varmaan ensi syksynä ja talvena tulee arvostettua.

Peter ja Antti Grünenwaldin juna-asemalla helmikuussa. Jatkossa tätäkään laskua ei ihan näin helpolla voi tehdä, sillä juna alkaa kulkea tunnelin läpi joulukuussa 2010.

Grünenwald station near Engelberg. In the future doing this great run doesn’t go so easily, as the train starts to operate through a tunnel in December 2010.

Ehkä ainoa juttu mikä hieman tän talven laskuhommissa enemmän kaivelee on se, että jäi Verbierin klassikkolaskut tekemättä oikeastaan kokonaan. Laskin siellä pääosin itsekseni, joten ei ollut yksin asiaa kovin pitkälle. Tästä voin syyttää vain itseäni kun en ole mennyt nykimään jengiä hihasta riittävän aktiivisesti! Mutta joka tapauksessa sillä suunnalla tuli kyllä myös nautittua laskemisesta tosi paljon enkä voi valittaa. Erityisesti Brusonin lumet jäivät mieleen. Lisäksi tietty, laskemiseen liittyen, vielä keskeneräinen suksiprojektini Dahushaperilla on aika huima juttu mulle.

Valokuvaus yhtenä tärkeänä harrastuksena on sekin saanut täällä ollessa uutta syvyyttä laskukuvaamisen muodossa. Ja onhan ne muistot skimbaamisesta noin muutenkin kivoja.

Sami pousaa Brunnissa. Sami posing in Brunni.

Koulunkäynti on varsinkin noin sosiaalisessa mielessä ollut mielekästä. UNIL vaikuttaa hyvältä koululta ja olen todella iloinen, että saan opiskella tän vuoden Management-porukassa. Monenkirjavaa sakkia ja suunnilleen kaikki tuntuvat tuntevan toisensa. Koko ajan on jotain tapahtumaa tekeillä. Sama tietysti vaihtariporukan kesken, mutta tuolla (onneksi?) sekä ns. normiopiskelijat että vaihtarit sekoittuvat täysin ilman raja-aitoja, kun normiopiskelijatkin ovat tulleet Lausanneen ympäri Euroopan ja maailman.

UNIL.

Kurssit sinänsä eivät ymmärrettävistä syistä ihan kauheasti nappaa. Mun yliopistoura alkaa olla pitkälti loppusuoralla, gradu palautettu ja niin edespäin, joten en välttämättä ihan kauheasti saa noista enää imettyä vaikutteita – varsinkaan teoreettisemmista kursseista. En silti valita, kyllä niissä suurimmalta osin ihan mielenkiintoiset aihepiirit on, ja kuten sanoin, porukka kursseilla on mahtavaa. Tässä vaiheessa voin ihan suoraan todeta vaikeimmaksi kurssiksi Group Processesin, joka on sekä työläs että teoreettisesti vaativa, ja helpoimmaksi kurssiksi Professional Developmentin, joka muistuttaa lähinnä jotain lukion opon kurssia. Aika diipadaapaa, mutta tasapainottaapahan sitten noita vaikeampia.

Kielitaito ei ole vielä ihan sillä mallilla mitä odotin. Väitän, että tänne tullessani sen kuukauden aikana ennen koulujen alkua ranskan taito nousi aika hyvin, mutta koulun alettua pääkieli on selkeästi ollut englanti. No, ehkä se englanti on taas vähän sujuvampaa kuin mitä se on välillä ollut, mutta ranskaa pitäisi vielä kyllä poimia kun se on se juttu. Vaihtelee päivittäin miten hyvin se sujuu, ja riippuu aina tilanteesta missä sitä pitäisi puhua! No, ehkä se siitä vielä. Tavoite on parantaa kyllä.

Kavereita on tullut hyvin. Kuten aikaisemmin sanoin, koulu on sosiaalisesti tosi jees (kuulemma muissa pääaineissa on selkeesti vähemmän opiskelijoiden välistä kanssakäymistä!) ja sieltäpä tietty ne kaveritkin on, sekä vaihtareita että Sveitsissä pysyvästi asuvia. Ja on myös luultavasti ihan hyvä, ettei meitä suomalaisia ole enempää kuin me kolme (minä, Anna ja Jyrki). En tiedä tietty miten se menisi, mutta nyt tulee vähän väkisinkin pyörittyä toisten kanssa ja erittäin hyvä niin. Sitä vartenhan täällä ollaan.

Erik, Anna ja Sara.

Kämppikset on myös hyviä tyyppejä, joka helpottaa arkielämää huomattavasti. Intressit on suunnilleen samat (fudis, olut jne.) ja yksi jopa opiskelee samassa Management-ohjelmassa. Homma siis toimii paremmin kuin hyvin.

Ruoka on juustoista ja sitä on ollut riittävästi! Varmaankin pitää fonduepannu ostaa kotiinpalattua…jollen sitten kyllästy. Tuskinpa. Hivenen kyllä hämää yöruoan puute täällä. Mitään snägärityylisiä ei ole, tai en ole löytänyt – jotkut kebab-paikat menevät klo 0200 kiinni ja samaan aikaan sulkee McD viikonloppuisin. Kuitenkin klubit sun muut on viiteen asti aamuyöllä auki ja kyllä täällä jengi ihan humalaankin itsensä juo. Eikö niillä sitten ole lihapiirakannälkää ikinä, mene ja tiedä.

******************************

Noh, ettei mee väkinäiseksi aihepiirien keksimiseksi, niin vilkaistaanpa sitten vähän tulevaan. Seuraavia asioita pitäis sitten seuraavaksi lähteä suorittamaan (vitsi vitsi! Mä en ole täällä suorittamassa.):

-Matkailu. Nyt on tullut reissattua koko lailla skimbaamisen ehdoilla. Seuraavaksi agendaan sitten kaupunki-täsmäiskut lähiseudulle junalla (tai halpislennoilla mikäli Katla ei purkaudu). Viikonloppuisin on aika hyvin aikaa – torstai-iltapäivästä maanantai-iltapäivään. Ainakin kiinnostais käydä Ranskan puolella ja sitten jos nyt edukkaat lennot löytyis niin vaikka Lontoossa Easyjetillä.

-Fillarointi. Lumet sulaa ja sukset jää sängyn alle odottamaan parempaa päivää. Hiihtokeskuspyöräilyyn ei taida olla asiaa ennen kesäkuuta, mutta nyt tässä ehtii hyvin ottaa uutta tuntumaa ja treenata ylämäkiä. On muuten aika rankkaa kolmen lenkin perusteella.

-Piknikit ja muu ulkochillailu. Tää on niin upea mesta, että nyt kun säät alkavat oikeasti olla lämpimiä, on syytä painella pihalle chillailemaan eikä nököttää kotona tai jossain muualla sisätiloissa. Kitara mukaan ja vähän viiniä. Ihan vähän. Ja sitten niitä vuoria ihailemaan järven yli.

-Ranskan treenaaminen. Pitää käyttää jäljellä oleva aika hyvin hyödyksi tän osalta. Jos nyt sais sellaisen jonkinlaisen tatsin kuuntelemiseen ja puhumiseen. Kirjoittaminen kielioppisääntöjen mukaan ei oo kovin tärkeä tällä hetkellä…

Siinä nyt muutama pointti joita varmasti tulee toteutettua. Tietty musahommat, valokuvaus ja sellaiset siihen päälle, mutta ne on kuitenkin vähän sivuosassa.

Ouchy helmikuussa. Ouchy in February.

——————————————————————————————————————-

Halfway through!

I now have three months of living in Switzerland behind me, and about the same time up ahead. Time has been running fast…so I think this is a proper time to take a look back and also check out what’s still to come. (I’ve randomly added some photos that I think I haven’t used in this blog as of yet.)

It is a watershed now in other ways too: the skiing season is just about over, at least for the majority of resorts. Therefore my blog posts will mostly be dealing with other stuff than skiing from now on.

Lausanne train station. The starting point of many great skiing days this winter

BUT, let me start my assessment of the past three months with skiing anyway. It was, after all, the main decisive factor in my choice for the exchange location. I now have 28 skiing days (aiming for 30 still). Within those days there are epic powder days, best of my life, and also a couple of pretty much useless days of skiing in dense fog and just trying to find my way down. And everything in between…but I am very satisfied with the figure already. I don’t think I’ve had this many skiing days in at least the past five-six seasons if ever, so I have learnt enormously about skiing this winter! And especially as the majority of those days I’ve been skiing in softer snow, always searching for anything even close to powder, I’ve gained priceless experience of that. It’s next to impossible to gain that kind of experience in Southern Finland (unless it’s a “crazy” winter like the past one apparently was). Not to mention the length of the runs that one can do here. I know I will warmly remember a non-stop run from the Attelas to Verbier or from Titlis to Engelberg next fall or next winter.

Antti crashing on the Laub.

I think the only thing that bugs me about skiing this winter is that I didn’t do any of the classic runs in Verbier. That’s mainly because I skied alone and thus couldn’t wander off much. But anyway I enjoyed skiing over there a lot and especially the snow on the many occasions in Bruson has left its mark in my mind…

And skiing-related, my still unfinished ski construction project at Dahushaper is something really special that I’ll value in the future. Yet again skiing-related, taking skiing photos has added depth to both hobbies. And preserving memories of great powder days is always fun.

School has been interesting especially in a social sense. The UNIL seems like a good school and I’m lucky to study in the Management class this year. The people are interesting and just about everyone seems to know each other. And there are some kinds of happenings in the making all the time. It’s of course the same with the exchange students, but (luckily?) there both groups blend smoothly without any mental borders between “locals” and Erasmus students. The “locals”, which here means the Management class, consist of a very international pool anyway, so you couldn’t really tell where Erasmus ends and Management class starts.

UNIL. A little beyond those trees we play football on Tuesdays at 17.30.

The courses themselves haven’t exactly been that interesting for me. I think the reason is pretty apparent: I’m almost done with school already, having turned in my thesis and all that, so I can’t really extract too much out of most of the courses. Especially the more theoretically loaded ones. But I can’t really complain. Some of the topics are interesting and as I said, my peers are just great people. At this stage I can name the most difficult course to be Group Processes, which is quite demanding both in workload and theoretically. Then again, the easiest one is undoubtedly Professional Development, which reminds me of high school guidance counseling courses. But it provides some balance to the more difficult ones and that suits me fine.

My French skills are not quite where I expected them to be at this stage. I think in the beginning, when I was here for a month before school started, my French improved quite a bit. Now we speak only English at school which takes the majority of my days, and also with other students in the freetime, so there’s not much room to improve it. But I really aim to make it better during the remainder of my stay here. Seems like my French skills change on a day-to-day basis! Oh well, maybe I’ll manage to improve it.

I’ve made quite many friends. As said, school is great in a social sense (and I have to mention that apparently in other programs, such as Economics or Finance, the student life is much less friendly and active!). And there I’ve made the great majority of my friends, both exchange and local students. I actually think it’s pretty good that there aren’t more of us Finns here than the three of us (me, Anna and Jyrki). Of course I have no idea how it would actually go if this wasn’t the case, but at least now we pretty much have to mix with people having a great variety of national and cultural backgrounds. After all, that’s what we’re here for and I like it.

My flatmates. Adrien on the foreground (his 25th birthday, hence the bunny ), Valentine and FX in the background.

My flatmates are also cool and that helps the daily life enormously. We have pretty much the same interests (football, beer etc.) and one of them even studies in the same Management program as I do. So it’s going even better than well.

Food here is cheesy and there’s plenty of it! I don’t have an option but to buy a fondue pan when I get back…unless I get bored with it. I doubt it. In the past months I’ve wondered about the lack of night food here. There’s nothing like the “grills” back in Finland which would be open until 5 a.m. and serve everything imaginable to clog your arteries. I’ve seen a few kebab places which close at 2 a.m., and also McD closes at that time during weekends. So that’s way too early for a night out especially as clubs etc. are open until 4 or 5 a.m. or whatever. Maybe they just never crave the lihapiirakka here, go figure.

*******************************

Ok, to avoid forcing myself to find different categories in which to reflect the past three months, I think it’s time to give the future a brief look. These are the things that I want to accomplish while here (ok, I’m not here to take any stress about accomplishing anything, so keep that in mind )

-Travelling. Until now, my travels have been skiing-oriented. Now it’s time to start the weekend trips to the European cities and cool places. Maybe by train or with cheap flights unless another volcano decides to mess things up. I’m thinking at least France and I would also like to visit London. I think Easyjet has pretty cheap flights there from Geneva.

-Biking. Snow melts and skis will be left underneath the bed to wait for a better day. Probably won’t get to do proper lift-assisted downhill biking until late May or early June, but until then I’ll be practicing the uphill side of mountain biking. It’s pretty tough actually, basing this finding on three rides around town.

-Picnics and other outdoor-chillout stuff. This place is so amazing, and now that the weather is really getting warm, it is time to get out and relax, instead of just sticking inside. Formula: Pick up the guitar and a little bit of wine. Just a little bit. Find a place to see the mountains across the lake. Chill.

-Practicing French. I want to make use of the remaining time here in terms of French. I just need to get some kind of a grasp of listening to and speaking French. I’m not so worried about writing grammatically correctly right now.

There’s a few points that come to my mind to take care of during the rest of the spring and summer. Of course I’ll be taking photos, making some music and hanging out with friends anyway, but that’s not in the focus for this list.

No words can describe this photo. Me and my friends. Photo by Hanne K.

Engelberg one last time. Kävelykalja = kävelyp*ska etc.

Sori, tuli pieni tauko kirjoitteluun! Olin Engelbergissä taas kerran koulun pääsiäislomaviikon ajan, ja tällä erää naapurimaalaisten kera – alkuun laskettiin norjalaisten Hannen ja Gunhildin kans ja päivää myöhemmin kämpille ilmestyivät ruotsalaiskolmikko Sara, Erik ja Karin. Tuttu kaava: Interhomelta kämppä ja junalla kylään…

Kävi taas ihan hyvä tsägä kelien kanssa varsinkin alkuviikolle, kun oli tullut hyvin uutta lunta viime viikonlopun jälkeen, ja lisää tuli vielä sunnuntai-iltana. Monin paikoin sellaista polvensyvyistä…not bad. Maanantain pääsin vielä vetämään Dahushaperin prototyyppisuksilla (etu- ja takarokkeri ja leveyttä kuin meikäläisen harteissa). Tuntui kuin ois vedessä liiraillut, mutta ihan mahtavaa meininkiä. Ei ne paljoa kavahda rikkilaskettua tai mitään muutakaan.

Sumplittiin sunnuntaina myös yksi hyppykuva: meikäläinen pomppaa ja heittää oldskool-newschool -tyylisesti sukset ristiin (ihan liian vähästä vauhdista) ja Hanne kuvaa. Ja kuva on Jochpassin traverselta. Hyvä osuma Hannelta, kun oli niin pieni ja kiireinen hyppy (klikkaamalla isompi kuva)

Oldskool Newschool, photo by Hanne K. (click to enlarge!)

Niin, otsikkoon on liitetty erikoinen yhtälö. Sillekin on selitys, kuten kaikelle paitsi osalle jutuista. Tänään tuli puheeksi että millä mennään afterskihin, kun aateltiin käväistä kotona ensin (skibus kulkee vähän huonosti meille, joten oli helpompaa käydä himassa). Siinä sitten aateltiin että voishan sitä kävellä kotoa Neuschwändistä Engelbergin ytimeen ja Yucatanin halpiskaljoille. Ja samalla sitten pohdittiin että yhdet bisset voisi vetäistä joko 1) kämpän parvekkeella tai 2) kävellessä. Sanoin itse, että kävelykalja on yleensä vähän nihkeä ratkaisu.

En kuitenkaan arvannut miten pitkälle kommentti kävelykaljan nihkeydestä tulisi johtamaan! Ruotsiksi kävelykalja on ilmeisesti slangi-ilmaisuna jotakuinkin “gå bärs” (suomenkieliset lausuisivat tämän suunnilleen go bäsh) ja samalla tavalla lausuttuna tuo tarkoittaa norjaksi kävelypaskaa. Eli “ha en gå bärs” on toisella kielellä sitä että otetaas kävelykaljat ja toisella kielellä että otetaas kävelypaskat. Ei kai Norjassa oikeasti paskanneta kävellessä, mutta tuolla sanayhdistelmällä sellaisen mielikuvan voi johtaa. Aiheesta on saatu revittyä aika huolella huumoria…eikä varmaan jää tähän viikkoon.

Left to right: Hanne, Erik, Gunhild, Karin, Heikki. Photo by Sara.

Hiihtomielessä on todettava, että sunnuntai ja maanantai oli ihan mahtavia päiviä. Tiistai taas oli tosi kuuma päivä ja itse laiskistuin laiskiaisen tasolle lounasaikaan. Skimbattiin kuitenkin aamusella ylhäällä Titliksen puolella jonkin verran. Oli viileää ja lumi oli vielä ok. Liekö sitten talven vikat putikanpöllyttelyt mitä sai Roteggin reunalla alas laskiessa. Itse olin siinä vaiheessa koko lailla kylläinen puuterin suhteen.

Muussa kuin hiihtomielessä on kans ollut aika huippu päiviä. Maanantaina esim. syötiin racletteillallinen ja tiistaina nautittiin käsittämättömän kuumasta päivästä. Lounasaikaan laskettiin alas Titlikseltä ja suunnattiin erääseen iglubaariin. Istuttiin sitten siinä baarin “pihassa” Trübseellä aurinkotuoleissa ja palettiin (eli oikeasti pitäis varmaan sanoa “paloimme”) jengissä. Oli hiki ja kuuma ja liian kirkas ja kaikkea, mutta ihan mahtavaa silti.

Normaalisti ei tule rinnepäivinä napattua lainkaan olutta tai vastaavaa ennen afterskitä, mutta nyt otin pari pullobisseä ja tiesin ettei rinteisiin oo enää asiaa. Niinpä suuntasin itse aurinkotuoleilta erääseen raflaan venaamaan muuta jengiä, ja sitten lojoteltiin kylälasku iisisti (t-paitasillaan )

Keskiviikko oli myös laiska hiihtopäivä kuuman kelin takia. Torstaina pidin kokonaan välipäivän ja käppäilin Fürenalpiin kameran kanssa muistellen samalla viime kesänä kuollutta isääni, jonka syntymäpäivä olisi ollut juuri tuo torstai 8.4. Kieltämättä melko tunteikas päivä. Kuvaaminen ja käveleminen oli sopivan rauhoittavaa puuhaa, ja alla muutamia osumia torstailta.

Perjantaina aamupäivän rinnetykittelyt ja sen jälkeen taas aurinkoon lojumaan ja takki aika tyhjä! Järjestettiin kuitenkin vielä pääsiäisen kunniaksi munanetsintä ja suoritettiin se asiaankuuluvasti lumivyörypiippareiden avulla. (Jälleen kävi selväksi, että BCA Tracker on rivakka alkuvaiheen etsinnässä, mutta lopussa esim. Gunhildin käyttämä Mammut vai mikähän se oli on selkeesti nopeampi ja tarkempi)…illan päätteeksi käytiin vielä Yucatanissa illallisella ja sit alettiinkin jo valmistautua lauantaiaamuun ja kämpän luovutukseen.

Hyvä reissu kaikkiaan! Alkuun vielä pari pyydapäivää, muuten ok rinnehiihtoa, hyvää ruokaa ja hyvää seuraa. Pakko todeta, että a) Engelbergissä on ihan SIKANA ruotsalaisia. Ihan älyttömästi. Ja b) meno alkoi olla aika hiljaista maanantain jälkeen. Ei näkynyt paljoa jengiä kylillä tai muutenkaan. Nyt taitaa olla Engelberg nähty vähäks aikaa, ainakin viikon lomien osalta. Ei johdu sveduista, vaan ihan vaan siitä että vois tsekata jotain uusiakin paikkoja välillä

Hiihtokausi taitaa olla suurimmalta osaltaan tässä, mutta teen vielä siitä erillisen yhteenvedon ja tilinpäätöksen.

Kuvia torstailta, vesiputouskuvat otettu ND8 -suotimen avulla. Klikkaamalla isommat! / Photos from Thursday, waterfall photos taken with an ND8 filter, click to enlarge:

Other photos, randomly:

One of the hotter days. Photo by Hanne.

Two fighter jets were flying around.

Erik showing a fast turn.

—————————————–

One more time in Engelberg for the school Easter holidays, and this time with the friends from Finland’s neighboring countries! I arrived there with the two Norwegian girls Hanne and Gunhild and one day after us came Sara, Erik and Karin. The formula was the usual for me: accommodation from Interhome and the train to Engelberg.

We were once again lucky with the weather, especially early in the week in terms of skiing (and later in the week for tanning). There was new snow after the previous weekend and some more fell on Sunday evening. Knee-deep I’d say…not bad at all. And on Monday I tested out the Dahushaper prototype skis I had brought with me and they were just excellent. Felt like sliding on water, because they were floating so well. They just didn’t take any crap from tracked out offpiste or anything else either.

Hanne ripping.

The jumping photo in the very beginning of this post was taken by Hanne. The jump was done with too little speed and too much hurry, but I like how it turned out It’s a good shot.

We also figured out a curious relation in the Swedish and Norwegian languages: having a bärs (pronounced roughly as bash in English) in Swedish means having a beer.  Having a bärs (don’t know the exact spelling but pronounced the same) in Norwegian means having a shit. We were kind of wondering at what stage to drink the first afterski beer and thought of walking from our apartment to the city center and having a walking beer on the way. (I personally think walking beers are not so nice) So as the others started to figure out the same in Swedish, the relation came out. Gå bärs (“go bash” in English) was for one part of the crew having a beer while walking and for the other it meant taking a shit while walking…you can’t imagine the sprawling of different ideas for having a bärs we could come up with. And I’m sure it will continue after the Easter holiday too.

The girls were happy about this run. And I was too! Ok, it’s tracked out but still.

But anyway, after the two days of fresh snow skiing the weather turned more favorable for tanning and less favorable for powder skiing. On Tuesday and Wednesday I got tired/bored/lazy around lunchtime and didn’t ski much, but sat in the sun instead. On Thursday I didn’t go skiing at all – just didn’t feel like it. Instead I walked to Fürenalp with my camera and reminisced about my dad, who passed away last summer and whose birthday Thursday would have been. Quite an emotional day for me. Walking and taking photos was calming and I have included some pics from the walk above.

On Friday just a quick 3-hour of skiing in the morning and then just sitting in the sun once more. It was scorching hot for the last three-four days on the slopes. On Friday we also had an Easter egg hunt – of course with avalanche beacons! (It became once again clear that the BCA Tracker is very quick in the early search but in the end for example the Mammut or whatever Gunhild was using was faster and more accurate.) In the evening we had dinner at the Yucatan and started to get ready to sign off the apartment.

Fashion shoot in Luzern!

It was a great trip all in all! A couple of good powder days, excellent spring/summer weather for the rest of the time and good food and good company. I have to say that a) there are a SH*TLOAD of Swedes in Engelberg. So many I can’t even realize. And b) the nightlife in Engelberg and life in general started to get really quiet after Monday. Probably won’t go back there in a couple of years, at least not for a week’s vacation or such. It’s not because of the Swedes but just to find a new place

I think skiing is all but done now, but I’ll make a separate post regarding the past season. Later!

Handmade skis, part 2

Eilen pääsin viimeinkin taas edistämään suksenrakennusprojektiani parin askelen verran!

Leikkasin pohjamatskun muotoon, valmistelin ydintä vähän pidemmälle ja leikkasin kuitumatoista palat, jotka tulevat suksen sisälle vahvistamaan sitä. Sain myös parin prototyyppisuksia testattavaksi pääsiäisloman ajaksi hienoa. Sivuleikkaus on sama kuin mun tulevissa suksissa ja onhan niissä muutenkin paljon samaa. Noi prototyypit on alkujaan pari vuotta vanhat, joskin välissä jollain tapaa uudistetut. Ainakin ne on läskit. Koitan saada tulevan viikonlopun jälkeen ensimaistiaisia Dahushaperin lankuista tänne blogiinkin…

Eilisen operaatioissa meni kolme neljä tuntia ja kuulemma noin neljän lisäsession jälkeen sukset alkavat lähestyä täyttä valmiutta. Tietty työpajavaiheiden jälkeen pitää vielä hiotuttaa pohja suksiliikkeessä ja lyödä jotkut siteet kiinni. Ehkä ne vielä tän talven lumille pääsee!

Pohjan leikkausta; pohjamuovimateriaalin päällä on puristimilla kiinnitetty teräksinen muotti, jonka mukaan leikataan.

Cutting the base with the help of a laser-cut guide made of steel.

Lisää pohjamuovin leikkausta ja tässä ohjuri näkyy paremmin.

Some more base-cutting, here you can see the guide better.

Kuitumattoa leikataan nykyisin sähkösaksilla. Ilmeisesti oli aika paljon hankalampaa aikaisemmin.

The fibre is cut with electric scissors these days. Apparently it was quite a bit more difficult earlier.

Finally I made another step, or actually a few steps for progress with my own skis at Dahushaper yesterday!

I cut the base material to shape, prepared the woodcore a bit more and cut the strips of fibre that go inside the ski to give it torsional strength and other characteristics. I also got a pair of prototype skis to test during my Easter holiday the sidecut is similar to the model I’m making and it’s somewhat similar in other ways as well. They’re about two years old, although renovated somewhere in between. At least they’re phat with a ph. I hope to get some early tasters of the Dahushaper skis to the blog sometime after next weekend.

Yesterday’s session took me a good 3-4 hours, and I heard it will take about four more sessions to have the skis pressed. Then of course I’ll have to have the base prepared at a ski shop and some bindings attached. So hopefully I’ll get them done before the snow is all gone!

Pyydaa Engelbergissä osa 2 / Powder in Engelberg part 2

Grüezi!

Jokunen viikko sitten Antti laitteli kyselyä että pitäiskö lähteä takas Engelbergiin maaliskuun lopulla. No nyt sitten käytiin siellä. Oli jos jonkinlaista säätöä ennen kuin päästiin lopulta mäkeen: Antti laitteli torstaina päivällä viestiä mulle Lausanneen, että ruumaan menneet matkatavarat oli jääny tulematta Zürichiin…niinpä pakkasin himasta mukaan ylimääräistä laskuroipetta sen mitä löysin, siltä varalta että Antin pitäisi laskea vuokrakamoilla. Mun junamatka sen sijaan sujui kommelluksitta ja saavuin Engelbergiin torstaina illalla.

Käytiin illalla yhyttämässä muutama muu suomiheebo Yucatanista – oltiin ennalta käyty keskusteluja Relaa.comissa että laskuseura kelpaisi puolin ja toisin. Paikalla olivat Jukka, Kimmo ja Olli. Hyviä sällejä kaikki, ja kukin itsekseen reissun päällä.

Perjantaina, eli ekana ns. laskupäivänä koko keskus oli kovan tuulen takia kiinni. Kyllä harmitti, paitsi Anttia, jonka kamat eivät vieläkään saapuneet. Alettiin jo funtsia vuokra-auton ottamista ja keskuksen vaihtamista lauantaille jos keli pysyis vastaavana…näitä juttuja ja muitakin pohdittiin jälleen kerran Sten-Erikin varaaman fonduepöydän äärellä perjantai-iltana porukalla (ja tässä vaiheessa mukana remmissä olivat myös Tuire ja Tiina, suomalaiset skimbaajat Jukan hotellista).

Perjantai. Keskus kiinni. (Kuva: Antti R.)

Friday. Lifts closed. (Photo: Antti R.)

Perjantai-iltana ja lauantain vastaisena yönä tuli kuitenkin hyvin lunta, tuuli tyyntyi ja aamulla tsekattiin että hissit aukeavat ajallaan. Pienet kuumottelut kuitenkin olivat vielä päällä, kunnes ovisummeri soi ja Antin kamat saapuivat! En ole koskaan nähnyt Anttia yhtä täpinöissä ja sätkyissä, kaveri veti housutkin suunnilleen väärinpäin jalkaan Kiitokset Sveitsin postille ja risuja Finnairin matkatavaratouhuille… Olli oli jo ehtinyt häipyä Suomeen, mutta minä ja Antti lähdettiin Jukan ja Kimmon kanssa suuntaamaan ylös – hissimatkalla todettiin Laubin tulleen puolesta välistä melkein kokonaan alas eri kohdista…

Jochpassin lämmittelylaskun jälkeen suunnattiin Jochstockiin, jossa saatiin todella hyviä laskuja!!! Aurinkokin nimittäin oli esillä, keli snadisti pakkasen puolella ja uusi lumi oli pehmeää. Tehtiin jopa pieni haikkaus Jochstockin nyppylän ympäri, jotta päästiin laskemaan pidempi pätkä länsipuolen ränniä. Alppikauriina haikki oli mulle helppoa kuin heinänteko (eli puuskutin kuin mikäkin…). Lasku oli kyllä ihan huippu, kuten ne muutkin. Pyydaa ja aurinkoa. Ohessa muutama kuva siltä puolelta, klikkaamalla isommat versiot!

Kimmo haikkauksen jälkeen.

Kimmo after the Jochstock hike.

Antti pöllyttää.

Antti in the soft stuff.

Meikäläinen pousaa. Kuva Antti R.

Me posing a turn. Photo by Antti R.

Vedettiin myös pari laskua Jochstockin itäpuolelta Trübseelle, eikä niissäkään kyllä valittamista ollut. Myöhäisen lounaan jälkeen otettiin vielä suunta iltapäivän päätteeksi Titlikselle kelin käydessä heikommaksi. Suunnattiin Antin ja Jukan kanssa huipulta mäkeä pitkin alas ja Kimmo meni hissillä Standiin. Standissa Antti ja Jukka siirtyivät hissin kyytiin ja Kimmo lähti laskemaan mun kanssa kohti kylää. Sain siinä päivän päätteeksi sitten tehtyä sen mikä jäi viimeksi väliin, eli huipulta kylille, 2km korkeuseroa yhdelle laskulle (ok, välissä on kyllä Trübseen tasamaahissi). Ihan jees, mutta kyllä jalat olivat aika liekeissä loskarännin lopussa!

Sunnuntain vastaisena yönä taivaalta tiputteli taas uutta lunta, mikä tiesi hyvää. Keli oli kyllä aamulla muuten vähän heikompi kuin lauantaina ja alkuun jouduttiinkin odottelemaan hetken aikaa kahvikupin ääressä sään selkenemistä. Jälleen vetäistiin lämmittelynä Jochpassin rinteenvierusta kertaalleen ja sitten suunnattiin Jochstockiin ja offien jälkeen “homopoikkarille” eli sille ärsyttävälle traverselle jolta pääsee takaisin Jochpassin ala-asemalle. Väittäisin, että lumi oli vielä parempaa kuin lauantaina, ja sitä oli tietty enemmän. Ihan sika hyviä laskuja jälleen kerran, ja kaikki tais jopa saada muutamia faceshotteja. Sunnuntaina ei otettu lainkaan laskukuvia – ei vissiin maltettu pysähdellä niin paljoa, kun laskeminen oli niin siistiä! Antin kameralla otettiin kuitenkin vähän videopätkää ja sitä voi käydä fiilistelemässä täällä http://www.youtube.com/watch?v=y7gU31Z9W9U

Jochstockista jotain panoraamantapaista.

Something like a panorama from Jochstock.

Päivän aikana oli joku 2,5h kirkasta ja käytettiin se aika tehokkaasti hyväksemme. Loppuvaiheessa lumi alkoi Trübseen korkeuden hujakoilla muuttua jälleen raskaammaksi ja se alkoi taas kerran syödä itse kunkin jaloista virtaa. Harkitsin itse vielä lopussa samanlaista päivän päätöstä kuin edellisenä, eli Titlikseltä kylään, mutta toppi oli aika pitkälti sumussa, joten suuntasin vain Jochpassin ala-asemalta kylään muiden tullessa hissillä. Kaikesta huolimatta takuulla Top 5 laskupäiviä tänä talvena!

Mietittiin vielä vähän että josko maanantaille ottais lyhyen laskupäivän kun oli aurinkoakin luvassa…mutta päädyttiin kuitenkin skippaamaan se Antin kanssa. Hyppäsin junaan klo 9.45 ja otin suunnan kotia kohti. Paluu Engelbergiin ei kuitenkaan ole kaukana, kun jo ensi lauantaina painellaan sinne vaihtariporukalla! Silloin saattaa olla aika paljon lämpimämmät kelit, joten voi olla että putikat on nyt tältä talvelta laskettu. Saa nähdä.

Antti ja Kimmo tasamaahiihdon SM-kisoissa Trübseellä. Hiki!!!

Antti & Kimmo in the flatland skiing Swiss Championships on Trübsee. Sweat!!!

P.S., Antin verbaali-iloittelua matkan käänteistä voi käydä vilkuilemassa osoitteessa http://anttruoh.vuodatus.net , blogissa myös pari muuta kuvaa. Ja enemmän kuvia tarjolla myös osoitteissa http://www.flickr.com/photos/numero21/ ja http://www.flickr.com/photos/anttruoh/

———————————————————————————————

Grüezi!

A few weeks back Antti asked should we go back to Engelberg in the end of March, and now we realized that trip this weekend. It didn’t go quite without incidents before we finally hit the slopes. Firstly, Antti sent me an SMS around noon on Thursday that his luggage hadn’t showed up in Zürich…all his skiing gear there of course, and a few-day trip ahead…didn’t look too good. I packed some extra skiing stuff at home to help if Antti had to rent equipment. Secondly, on Friday all lifts were closed due to storm-strength winds. Again it didn’t look too good, so we started to think of renting a car (with the other Finns we had met in Yucatan) and going to e.g. Andermatt on Saturday. We sat down once again to feast on some fondue at the Alpenclub and ponder the weather and skiing in general in a group of 7 Finns (two girls from Jukka’s hotel also joined us).

Saturday turned out to be a great day in Engelberg, however: it had snowed quite a bit during the night and the weather was clear from the morning on. Another very positive feature of Saturday morning was that Antti’s gear finally arrived! I’ve never seen him so excited and jumpy as when the doorbell rang…thanks to the Swiss Post and no thanks to the baggage handling of Finnair…

We headed up with two of the Finns, Jukka and Kimmo and took a warm-up run down the Jochpass slopeside. The snow was so soft that I had a “hard time” skiing in it. I had gotten used to a tracked out, heavyish, sometimes crud-like snow in the past few weeks, so having my skis sink down out of the sight was surprising. But don’t take this as complaining Afterwards we got some excellent runs down the Western side of Jochstock, which we didn’t check out last time around. We even did a small hike around the Jochstock peak to get a bit longer a run down the “couloir” right next to the lift. The hike was a breeze for me, an experienced alpine jaeger (meaning that the only breeze was actually the painful gasp for more air…). The run was a great success, as were the rest of them. Powder and sun, what more can I ask for? Some photos above and below, click to enlarge!

Kimmo kaahaa.

Kimmo shredding.

Pyydaaaaaaaa, Jukka kuvissa.

Powdeeeeerrr, Jukka showing how it’s done.

We also took a couple of runs down from the Jochstock Eastern side toward Trübsee. Can’t complain about those either! After a late lunch we headed up to Titlis to end the day as the weather started to close in a bit. I skied down from the top with Antti and Jukka, while Kimmo took the lift. In the Stand midstation Kimmo joined me to ski down to the village and the other two took the lift down from there. So I accomplished what I didn’t do last time, skiing from the top to the village pretty much non-stop with 2km vertical descent. I have to admit that my thighs were on fire in the end of the slushy Kanonenrohr!

Hiihtäjän ateria. Hotel Crystalin rasti ruutuun -pizza, nerokas.

Skier’s meal. Hotel Crystal’s check box -pizza, pure genius.

On Saturday night it snowed once again, which was a good sign for us. In the morning the weather was far from clear, though, and we had to wait at a cup of coffee for some improvement. After another warm-up run we headed to the same areas we had skied Saturday, the Jochstock “couloir” and the Eastern side. I personally think that the snow was even better than the day before and there was more of it. We didn’t even stop for any skiing photos as it was so much fun to blast down in the powder! I think each of us got a couple of faceshots too. We did shoot some video on Antti’s camera and you can check it out here: http://www.youtube.com/watch?v=y7gU31Z9W9U

Kimmo pannutti. Tääkin on lauantailta. Kaikki kaaduttiin vähintään kertaalleen, mutta ilman injureita.

Kimmo crashed. This is from Saturday too. We all crashed at least once, but escaped injuries.

The weather was clear for about 2,5 hours and we made the best out of it – later in the day the snow started to get heavier once again in the lower altitudes, so it started to wear everyone out pretty fast. I thought of a similar ending to the day as Saturday, but ended up just skiing down to the village from the lower station of Jochpass. Definitely a Top 5 ski day this year!

Antti taas. Tääkin on kyllä lauantain satoa.

Antti again. This is from Saturday.

We thought of skiing also on Monday for a little while as sunshine was forecast…but ended up opting out on that with Antti. I boarded the train at 9:45 and headed home. But I’m not away for long – on Saturday I’ll return to Engelberg once more as we’re going there for the Easter holiday with a few exchange students! The weather might be significantly warmer by then, so the powder runs for this winter may already be done for my part. We’ll see.

Antti ja kenttä.

Antti and the powder field.

P.S., more photos in http://www.flickr.com/photos/numero21/ and http://www.flickr.com/photos/anttruoh/