Sunnuntai oli mainio päivä. Nukuin törkymyöhään rapulan takia, mutta päätin herättyäni lähteä parantamaan sitä hyväksi todetuin keinoin: roskaruokaa ja yks bisse mukaan ja puistoon makoilemaan. Viestittelin skandinaavien kera ja ne oli olleet jo jonkin aikaa järven rannassa, joten suuntasin sinne itsekin. Pienen säädön jälkeen löysin pelipaikoille Parc Bourgetin liepeille, jossa tosin oli enää norskeista Gunhild paikalla. Pian porukkaan liittyivät koulufrendit Alessandro, Reto ja Sofia ja siinäpä sitten chillattiin kesäkelissä huhtikuussa. Ei paha!
Reto ilmoitti sitten yhtäkkiä, että hänelläpä on slackline mukana. En ollut itse kuullutkaan moisesta, tai sitten ne aivosolut jotka ton asian ois muistaneet, onkin tuhoutuneet. No, Reto kävi virittelemässä parin puun väliin slacklinen, joka on siis sellanen kuormaliinan tapainen jonka päällä voi sitten suorittaa nuorallakävelyä ja temppuilla jos tasapaino riittää. Oli ihan pirun siistiä hommaa, vaikka alussa siitä ei meinannut tulla yhtään mitään. Lopulta pystyin itse muutaman tunnin vääntämisen jälkeen kävelemään sen puiden välin kertaalleen – palkintona oli yksi sipsi! Se jos mikä motivoi.
Reto jeesasi Sofiaa alkuun. Reto helping Sophia in the start.
Reto itse oli aika ässä tuossa lajissa. Teki kaikenmaailman istumatemppuja ja polven varassa seisomisia jne. Reto himself was el hefe in slacklining. He did all kinds of sitting tricks, standing on one knee only etc.
No, joka tap. rapula taittui tuossa puuhassa ja kavereiden kesken sluibaillessa ihan kokonaan. Tollasia päiviä lisää, kiitos! Ei ollut jotenkin mitään ihmeempää suunnitelmaa, ja sitten tulikin odottamatta jotain tollasta tosi siistiä ja rentoa aktiviteettia. Tollasista asioista ne hyvät päivät sitten kaiketi muodostuu.
Meikä yrittää berberi pystyssä. Me trying with my arse up. Photo by Reto S.
Alla vielä pari lisäkuvaa sunnuntailta ja Flickrissä vielä lisää (linkki oikealla). Klikkaile isommaksi; erityisesti toi panoraama on aika siisti meikäläisen mielestä. Palataan!
Panorama toward Genève. It’s so beautiful here that I’m just stunned every single time.
Sunday was a great day. I slept waaaaay late due to a semi-hard hangover, but as I woke up I decided to get out and cure it with measures I’ve found effective: junk food, one beer and then out to a park to do nothing. I sent a few messages with the Scandinavians and found out that they were already by the lake, so I headed there as well. After a little while I found my way to near Parc Bourget. Only Gunhild was there however, the others had already gone home. But soon our friends from school, Alessandro, Reto and Sofia joined us and then we could properly chill in summer temperatures in April. Not bad!
Reto focusing.
Reto then suddenly said that he has a slackline with him. WTF is that, I thought, never heard. Or maybe I’ve heard about it but the brain cells to remember that part have already been destroyed. Well, Reto set up the slackline (which is a lot like a line you would use to tie down cargo in a trailer for example) between two trees. And then you can do walking and tricks on that line, if your balance is good enough. It was sooo much fun, even while in the beginning I felt totally helpless on the line. After a few hours I managed to walk one way between the trees, and got one potato chip as a reward! If that wasn’t motivating, nothing is.
Gunhild’s turn – she had some previous experience on the sport.
Anyway, my hangover was totally cured after that slacklining thing and a chillout with friends. More days like this, please! I had no specific plan for the day, and then unexpectedly this cool activity comes up. I guess that’s the recipe for good days.
Check out the photos (there are some more on my Flickr, see the link on the right) and click to enlarge. Especially I like the panoramic photo… Catch you later!
